Baariin   

Erämaaseikkailu Repovedellä– Matkapäiväkirja 12.-14.1.2001       

Pe 12.1

Jo perinteeksi muodostunut patikointi on alkamassa (Viime vuonna retki jäi suunnitteluasteelle, kuten aikaisemmin ja aikaisemmin ja…..) Jari, Late ja minä (Jani) lähdemme jo tänään ja Esa ja Ossi tulisivat sitten aikaisin lauantaiaamuna. Ari vähän myöhemmin. Aurinko paistaa, olosuhteet ovat vaellukselle mitä parhaimmat. Ei muuta kuin matkaan! Alkon ja ruokakaupan käynnin jälkeen ovat retkivarusteet täydelliset, rinkat painavat varmaan lähemmäs 100 kiloa. No olemmehan sentään ankarien luonnonvoimien ympäröiminä lähes kaksi päivää..

Saavumme autolla eräkämpän lähettyville. Auto parkkiin ja loppumatka (noin kilometri) täytyy patikoida. Ei kun reput pykälään ja menoksi, keritään ennen pimeää. Intoa puhkuen ja lumi pöllyten patikoimme kohti mökkiä, hieman ihmetystä tosin herättää maaston jatkuvasti kohoava topografia.

Mökin kun pitäisi sijaita järven välittömässä läheisyydessä. Mäki sen kun jyrkkenee, pulssi nousee lähemmäs kahtasataa, miesten naamoissa alkaa olla jo metka värisävy ja hämäräkin laskeutuu ympärille. Maglitet ja kartta esille, olemme eksyneet 100 m autolta, tästä ei sitte kotona puhuta!

No löytyihän se mökki, kun laskeuduttiin sieltä helvatin mäen kumpareelta alas ja seurattiin lammen rannassa olevaa reittiä. Mäelle menevä polku olisi johtanut näkötornille…no aikaa tuhraantu 10 minuutin matkassa melkein tunti. Mökille saavuttuamme oli jo aika pimeää, mutta totesimme mökin ihan kunnolliseksi. Ei muuta kun puiden tekoon, mökki ja sauna lämpöseksi.

Perjantai-ilta meni mukavasti saunoen ja hangessa välillä pyörähtäessä. Saunassa ihmeteltiin hangessa pyörimisen piristävää vaikutusta verenkiertoon, koska lämpö nipisteli mukavasti ihoa. Mutta myöhemmin paljastui, että lumi oli vaan sen verran karkeaa, että puolet orvaskedestä oli jäänyt hankeen. Siinä myös illan mittaan rakensimme tunnelmallisen rakovalkean joka paloi kymmenen litran valopetroolin voimalla. Ossi ja Esa vielä tiedustelivat puhelimitse tarvitsemmeko mitään täydennystä. Alkoholia piti tuoda lisää, näytti uhkaavasti loppuvan, olimmehan olleet mökillä jo useamman tunnin. Lupasivat tuoda. Teroitimme heille vielä monta kertaa, ettei kannata seurata meidän jälkiä mökille, koska harhauduimme sinne mäelle.

Rakovalkea (Pyh, sanoi Ossi...)

La 13.1

Aamulla heräsimme puhelimen pirinään. Ossi ja Esa olivat jo tulossa mökille. Äkkiä ponnahdimme makuupusseista ulos ja aloitimme aamuaskareet, olisimme sitten valmiit kun he tulevat. Aika kuluu.

Käyn ulkohuussissa laskemassa paketin. Kauaa siellä ei viihdy, renkulan lämpötila on noin –10 astetta. Tunti menee, eikä miehistä kuulu mitään. Soitamme heille, no siellä mäellähän ne mennä puuskuttaa. Päättivät sitte lukuisista varoituksista huolimatta seurata meidän eilisiä jälkiä.

Esalla oli ollut musta lippis ja naama loisti kirkkaan punaisena, lumipallo lipan päälle ja Esa näytti kuulemma ehdalta punatulkulta. No löysivätte lopulta mökille ja 10 minuutin matkaan oli mennyt puolitoista tuntia.

Ossi tuli tyrskien tupaan ja kysyi oliko tuo hökötys pihalla meidän rakovalkeat. En ymmärrä, eikö kaksi koivuklapia päällekkäin ole sitten sellainen. Ossi ja Jari laittoivat pyydykset järveen, pakkasimme reput, tarkistimme varusteet ja aloitimme patikoinnin. Reitti kulki autojemme ohi, aikaa autoille meni kymmenisen minuuttia. Pari havupuuta oli peittänyt viitan mökille, siksi hairahtuminen mäelle. Hetken kirottuamme jatkoimme vaellusta.

Patikointi eteni sujuvasti, maisemat oli upeita, viskin ja rusinoiden voimalla elimistö sai voimaa tähän äärimmäiseen suoritukseen. Välillä oikaisimme reittiä hieman jäätä pitkin, paitsi Esa joka ei jäälle tule. Esa puuskutti pitkin rantalepikkoa ja kiipeili kallioilla. No etenemistapa se on tuokin.

Korkialla ollaan             

Kolme kilometriä meni ripeästi, pari kertaa reitti meinasi karata, mutta perille Kirnuhuokoon saavuimme sopivasti puolen päivän aikaan. Paikka oli mahtava, jylhää kalliota, puro ja pari laavua.

Puita ei ollut valmiina, joten puusavottaan. Ossi heilu kirveen kanssa hullun kiilto silmissä ja teriäkin sinkoili välillä pitkin louhoksia. No kirves osui peukaloiden lisäksi joskus puihinkin ja nuotio oli kovaa vauhtia muodostumassa. Mitä ei mies tekisi muutaman kärventyneen makkaran vuoksi.

Nuotio paloi iloisesti, heti kun Esa meni vähän kauemmaksi, ilmeisesti miehestä lähti niin paljon hiilidioksidia, että se vei tulelta hapen. Kehon yläosista haihtuu lämpöä todennäköisesti kohtuullisen paljon, ainakin Esa höyrysi pääosastaan suorastaan melkoisesti. Joka tapauksessa maittavat kahvit juotiin Ruotsin armeijan pakista ja makkarat hävisivät nopeasti tuulensuojaan.

Nuotio syttyy, syttyy.... Nysse palaa Kahvikin alkaa jo olla valmista Eväs valmistuu

Matka jatkui.

Reitti jatkui heti jyrkällä nousulla, kallion päällä oli tauko, miehet punottivat, sydän jyskytti viimeisiään ja hengitys muistutti höyryveturin pöhinältä. Nauti siinä sitten luonnon hiljaisuudesta.. Ari soitti ja oli tulossa mökille. Jonkin aikaa patikoituamme saavuimme järven rantaan. Esan jalka romahti jään läpi kaislikkoon ja oli siellä vettäkin. Tulppa vai mikä oli Esalla elimistössä, kun ei jalka heti noussut jorpakosta…Samassa rytinässä tuli mulittua itsekin, turvaväli ilmeisesti liian pieni. No jäälle päästiin. Jää alkoi pahaenteisesti paukahdella, katsoin taakseni ja Esa oli siirtynyt äänten peloittamana etenemään lähinnä nelijalkaisten nisäkkäiden tapaan kohti rantaa. Ei kuulemma enää tule jäälle.

Siinä patikoidessamme Laten kenkä sanoi työsopimuksensa irti. Pohja oli lähes irronnut. No toista metriä pakettinarua kengän ympärille ja matka voi jatkua. Saavuimme Kuutinkanavalle. Puhelin soi, Ari soitti, oli sitte mäellä, näkötornin juurella, oli seurannut kuulemma meidän jälkiä.. Lievän tyrskähtelyn jälkeen neuvoin reitin mökille. Katseltiin, että kukas hullu on ohittanut puomin moottorikelkalla kivikon kautta. Kanavalla huilittiin vähän aikaan ja jatkettiin patikoimista. Jäällä kuljettuamme (Esa vipelsi Laten kanssa polkua pitkin kuin Gasellit) näimme jonkun hahmon rannalla. Oli eksyneen näköinen, varusteet olivat kuin squash hallille olisi menossa ja melkoinen urheilukassi kupeella. Lähemmäksi päästyämme totesimme, että Arihan se oli liittynyt joukkoomme.

Saavuimme pian mökille, kahdeksan kilometrin vaellus oli onnellisesti ohi. Hessu tuli käymään moottorikelkalla (selvisi ne jäljet puomilla). Esa näki kelkan , laittoi kypärän päähänsä ja kiskaisi koneen käyntiin. Kaasu pohjaan ja ulapalle. Hieman ihmetytti Esan periaate, jäällehän ei mennä ja nyt mies painaa liepeet lepattaen selälle, jonne kukaan ei olut vielä uskaltautunut. Pinnalla pysyi ja pyydettiin Hessu kahville, kahvinkeitto hieman kesti ja Hessu ei malttanut odottaa jäiden sulamista kahvivedessä, vaan lähti kotia kohti. Seuraavaksi tulet grillikotaan. Se olikin oikea tiimityöskentelyn helmi. Kauhea tappelu millainen notskin tuli olla, no Aku Ankka –nuotiohan siitä tuli ja melkein käsirysy.. Mökille palatessa Esa ja Late oli sillä aikaa laittaneet saunan tulille, kirjaimellisesti. Esa oli suuressa viisaudessaan laittanut myrskylyhdyn ylälauteille lämpiämään. Enpä ole lyhdyssä niin isoa liekkiä ennen nähnytkään. Läheltä piti!

Saunomisen jälkeen siirryimme taas grillikotaan, varustautuneena juomilla, makkaroilla ja lihakimpaleella. Lihaköntti folioon ja hiillokseen. Esa heitti puukon kodan kattoon, josta kimposi melkein Jarin keuhkoon. Läheltä piti! Ilta kääntyi yön puolelle ja hauskaa riitti. Jari lähti jossakin vaiheessa mökkiin ilmeisen väsyneenä, otsalampun välillä sojottaessa kohti männyn latvuksia. Liha alkoi olemaan valmis. Ossi pyöritti puukepeillä mustunutta epämääräisen näköistä möhkälettä pitkin hiillosta, ei nousut millään ylös, liha oli jo ilmiliekeissä, mutta lopulta se saatiin turvaan. Mustan kuoren kun halkaisi, liha oli todella suunmukaista. Kellon lähestyttyä kahta, retkue siirtyi mökkiin ja pikku hiljaa yöpuulle.

Aku Ankka -nuotiossa puut ovat pystyssä, ei kun neliössä, eikun  ...ttu!!!!! Kohta lentää kirves! Ilta on jo pidemmällä, ja kansainvälisyysaspekti on myös hallussa Näin palaa kossu! Kyseessä ei ole kuuma peruna, vaan alunperin n. 2 kg possun piknikrulla. Lopputulos oli ns. pinta-Tapolaa.     

Su 14.1

Aamulla mökin lämmitykseen ja kahvin keittoon. Late lämmitti Sheba-purkkia kaminalla (oli vissii sardiineja) mökin täytti lähinnä eltaantuneen pi…sillin haju. Late oli myös paikannut vaelluksella vaurioituneen jalkineen lähes uuden veroiseksi. Maadotusteippiä oli kulunut useampi metri, pakettinarun lisäksi. Oli selvästi suutarin vikaa. Kahvista ei tullut taaskaan mitään, vaan se heitettiin kädenlämpöisenä maastoon. Päätettiin lähteä Vekaran sotkuun kahville.

Esa valmistelee aamukahvitulia, huomatkaa suutarin kenkä.                             

loppu

Seikkailijat :

Läheltäpiti-Esa

Suutari Sardiinivaara

Squash-Ari

Jari, Ossi & Jani                              

© JKo-01